Ajankohtaista

https://www.mepak.fi/app/uploads/2021/11/tarja-riitta-blauberg-3-1364x650.jpg

22 marras 2021

Jätelain muutoksista uusia vaatimuksia tuottajille

Päivittyvä jätelaki asetuksineen tuo uutta sääntelyä myös tuottajavastuuseen. Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan Tuottajavastuuiltapäivässä otettiin katsaus lain muutoksiin.

 

Jätelakia päivitetään säännöllisesti, mutta uusia lakeja ja asetuksia on tänä vuonna ollut valmisteilla tavanomaista enemmän. Heinäkuussa voimaan tullutta jätelakia ohjaa EU-direktiivi, jonka aikataulusta ollaan Suomessa myöhässä. Lakeja täydentävät asetukset ovat olleet valmistelussa vielä loppusyksystä, Ympäristöministeriön materiaalitalousyksikön Tarja-Riitta Blauberg kertoo.

– Sup-asetuksen lisäksi jätteiden, pakkauksien ja pakkausjätteiden asetukset uusitaan kokonaan. Lisäksi kaatopaikkoja, paristoja ja akkuja, renkaita, keräyspaperia ja ympäristönsuojelua koskeviin asetuksiin tehdään muutoksia, Blauberg listaa.

Myös tuottajien vastuut ovat muokkauksen kohteena uuden lain myötä. Jo aiemmin lakiin kirjattua tuottajan tiedotus- ja neuvontavelvollisuutta on täsmennetty. Erilliskeräyksen lisäksi tuottajan tulee huolehtia jätteen uudelleenkäytöstä, roskaantumisen ehkäisemisestä sekä jätteen määrän ja sen haitallisuuden vähentämisestä.

– Kaikkien jätteen ammattimaista keräystä harjoittavien on siis varattava mahdollisuus kerätä uudelleenkäyttöön soveltuva jäte talteen. Tämä on otettava sekä jätteen keräyksessä että sen vastaanotossa, Blauberg toteaa.

Tuottajayhteisöön kuuluminen pakollista

Suurin muutos tuottajavastuuta koskeviin asetuksiin on se, että liittyminen tuottajayhteisöön tulee pakolliseksi kaikille tuottajille. Tuottajayhteisöön on liityttävä tai sellainen on perustettava vuoden 2021 loppuun mennessä, Tarja-Riitta Blauberg muistuttaa.

– Tavoitteena on saavuttaa yhden luukun periaate, jolla tuottaja voisi hoitaa kaikkien alojen tuottajavastuun yhten tuottajayhteisön kautta. Lisäksi pakkaustuottajien tuottajayhteisön on katettava kaikki pakkausmateriaalit, Blauberg kuvaa.

Tuottajavastuujärjestelmiä päivitetään, jotta pienten tuottajien byrokratia kevenisi esimerkiksi kirjanpito- ja tiedonantovelvoitteiden osalta. Tuottajarekisteriin voidaan kuitenkin hyväksyä myös yksittäinen tuottaja, jos tuottajayhteisöön liittyminen on ”ilmeisen tarpeetonta”, Pirkanmaan ELY-keskuksen lakimies Mika Heinonen kuvaa.

– Käytännössä hyvin harva voi hoitaa tuottajavastuunsa itse. Uudelleenrekistreöityminen tuottajayhteisöön on pakollinen kaikille, hän muistuttaa.

Tuottajavastuumaksuja mukatetaan siten, että taloudellinen vastuu pysyy tasapuolisena ja kohtuullisena tuottajan koosta riippumatta. Tuottajien omavalvontaan ehdotettua kolmen vuoden välein tapahtuvaa auditointia kritisoitiin liian raskaana, joten sitä tarkennetaan vielä lopullisiin asetuksiin, Blauberg kertoo.

– Joka tapauksessa tuottajarekisteriin liittymistä varten tuottajalla on oltava omavalvontasuunnitelma ja raportointiyhteys Pirkanmaan Ely-keskuksen kanssa. Kaikkien alojen raportointi yhdistetään kesäkuulle, eli pakkauksien osalta seurantatietojen ilmoittamisaika lyhenee ja muilla pitenee, Blauberg toteaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Etäkauppa mietityttää

Etäkauppaa koskeva jätelain laajennus on jo lausunnoilla ollessaan herättänyt keskustelua ja huolta vastuiden reilusta määrittelystä.  Mika Heinonen muistuttaa, että lait vaativat aina tulkintaa.

– Laissa ei ole määritelty, mitä etäkaupalla tarkoitetaan. Esimerkiksi kuluttajansuojalain mukainen määrittely ei suoraan koske jätelakia. Koska tuottaja määritellään hieman eri tavalla alasta riippuen, täytyy etäkaupan ja etäsopimuksen tulkinta olla juuri tuottajavastuukontekstissa, Heinonen selittää.

Etäkaupan tuottajavastuu on vielä Euroopan komission selvityksessä, sillä kansainväliset rajat ylittävä kauppa vaatii monelta osin myös EU-tason säätelyä. Valmistelussa ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että etämyyjät pitää saada paremmin tuottajavastuusääntelyn piiriin, Tarja-Riitta Blauberg sanoo.

– Etämyyjän on liityttävä tuottajayhteisöön tai nimettävä valtuutettu edustaja. Tätä valtuutettua edustajaa koskee tuottajan tiedottamisvelvollisuus, ja on sen tehtävä ilmoittaa, kenen puolesta ja mitä tuottajavastuita se hoitaa.

Etäkauppa on kyseessä, kun ammattimainen myyjä myy tuotteet itsenäiselle ostajalle tämän omaan käyttöön, ja kauppaneuvottelu sekä sopimuksen tekeminen tapahtuu kokonaan etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässsä. Tällainen järjestelmä on esimerkiksi kansainvälinen verkkokauppa, Heinonen kuvaa.

– Etäkauppaa koskevat tuottajavastuut kohdentuvat niihin myyjiin, jotka myyvät tuotteita suoraan käyttäjille. Etäkauppa tehdään ilman, että osapuolet ovat samanaikaisesti fyysisesti läsnä, ja niin, että kaupassa käytetään pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä. Myyjän ja ostaja on myös oltava sijoittautuneina eri maihin, Mika Heinonen listaa.

Haasteita seuraakin siitä, miten valvova viranomainen voi tietää, kuka etämyyjän tuotteita ostaa ja mihin tarkoitukseen. Asetuksien tultua voimaan alkaneekin etsikkoaika, jona tuottajavastuun uudet suuntaviivat piirretään.